Olen kulkenut pitk\u00e4n matkan. Matkani alkoi pohjalta. Olin stressaantunut, en pit\u00e4nyt peilikuvastani, minulla ei ollut fyysisi\u00e4 eik\u00e4 psyykkisi\u00e4 rajoja, en tiennyt mit\u00e4 haluan, en tiennyt onko minulla edes oikeus haluta jotain, saati sitten oikeasti muuttua sellaiseksi kuin halusin. Tunsin syyllisyytt\u00e4 aina, kun tein jotain sellaista, josta nautin.<\/p>\n\n\n\n
Olin kiltti tein kaiken mit\u00e4 pyydettiin, kyseenalaistamatta ja tuntien syyllisyytt\u00e4, jos en heti ehtinyt tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mit\u00e4 minulta pyydettiin. Samoin jokaisen oppimani taidon arvo romahti heti sen opittuani. Eli kun opin jotain en en\u00e4\u00e4 arvostanut sit\u00e4, koska jos min\u00e4 t\u00e4mm\u00f6inen keskinkertainen tavis sen opin noin helposti, niin kuka tahansa toinenkin sen oppii ja osaa. Kuljin ja suoritin ja nauroin omalle sumup\u00e4isyydelleni. Silloin ahdisti ja paljon.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nnekohta oli WHT-kurssi. Siell\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni istuin piiriss\u00e4 kuuntelemassa kuinka jokainen vuorollaan kertoi mit\u00e4 halusi. Muistan sen my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4n tunteen, kun joku kertoi el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n jotain sellaista, mit\u00e4 pidin lapsellisena tai muuten jotenkin h\u00e4vett\u00e4v\u00e4n\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa piiriss\u00e4 meni n\u00e4iss\u00e4 tunnelmissa ja miettien mit\u00e4 itse haluan kertoa. Miettien miten en nolaisi itse\u00e4ni. Muistan, ett\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla sanoin, ett\u00e4 minulla on kaikki ok. Ja jotain ehk\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 huomaan olevani oikeassa paikassa, kun niin samanlaisia tilanteita tuntuu muillakin olevan k\u00e4sill\u00e4 (olin silloin eroamassa). <\/p>\n\n\n\n
Oivalluttavat harjoitukset avasivat minulle uuden maailman. Olin 50-vuotias ja kuulin ensimm\u00e4isen kerran puhuttavan omista rajoista. Mitk\u00e4 rajat? Tai no, olihan lasten kasvatuksessa puhuttu rajoista ja rakkaudesta, mutta ett\u00e4 itsell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla rajat ja on ihan oikein my\u00f6s kertoa niist\u00e4 muille. Minullako on oikeus sanoa ei? Viel\u00e4 ilman selityksi\u00e4kink\u00f6 muka? Wow!!!<\/p>\n\n\n\n
Nyt olen l\u00f6yt\u00e4nyt itseni, uskallan kuunnella itse\u00e4ni ja muita. Erilainen mielipide ei ole en\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kohtainen loukkaus. En\u00e4\u00e4 en suostu manipuloitavaksi niin usein, osaan jopa joskus sanoa ei ilman sit\u00e4 seuraavaa syyllisyytt\u00e4. Suoritan v\u00e4hemm\u00e4n, teen useammin niit\u00e4 asioita, joista nautin. <\/p>\n\n\n\n
En murehdi tulevaisuutta enk\u00e4 m\u00e4rehdi menneisyytt\u00e4 kuin toisinaan. Aivosumu on v\u00e4istynyt, ruokavalion muutoksella lienee merkityst\u00e4, kuten my\u00f6s stressin v\u00e4henemisell\u00e4. Nyt ahdistaa vain silloin kun taaskaan en p\u00e4\u00e4ssyt ty\u00f6haastatteluun ja mietin osaanko mit\u00e4\u00e4n ja olenko mink\u00e4\u00e4n arvoinen. <\/p>\n\n\n\n
Onneksi tied\u00e4n kuitenkin osaavani monenlaista ja olevani arvokas juuri t\u00e4llaisena kuin olen, keskener\u00e4isen\u00e4 intohimoisena oppijana. V\u00e4lill\u00e4, nyky\u00e4\u00e4n useammin, arvostan osaamistani ja ennekaikkea arvostan uteliaisuuttani uusia asioita kohtaan. Halua oppia n\u00e4kem\u00e4\u00e4n asioita monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. <\/p>\n\n\n\n
Haluan auttaa naisia oivaltamaan kuinka kollektiivisia kaikki kestosyyllisyyteen, omiin rajoihin, omaan arvostukseen ja kiltteyteen liittyv\u00e4t tunteet ovat. N\u00e4kem\u00e4\u00e4n kuinka syv\u00e4lt\u00e4 tai kaukaa ne kumpuavat. <\/p>\n\n\n\n