Muistan, kun pieni mies auton takapenkill\u00e4 suunnitteli, ett\u00e4 kun saavumme mummille ja papalle… koputan oveen ja sitten mummi tulee avaamaan oven.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 tuli mieleeni, kun kuuntelin Piia Tuomisen podcastin: Pettyminen vaatii riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 suunnittelua. <\/p>\n\n\n\n
Muistan sen pienen pojan pettymyksen, kun mummi olikin jo portailla vastassa. Ja muistan miten en varmastikaan osannut olla tilanteessa kovin tilaa antava. Varmaan yritin jotenkin selitt\u00e4\u00e4 pojan pettymyksen tunnetta pois, tyyliin ei siit\u00e4 nyt kannata olla noin pettynyt. Tai saatoin, jopa v\u00e4h\u00e4n naureskella lapsen itkulle. Tosiasiassa en kauhean hyvin muista, mit\u00e4 tein tai sanoin, mutta h\u00e4mmennyin kyll\u00e4 pojan voimakkaasta reaktiosta. Poika saa itse sitten aikanaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4 tilanteesta saamansa traumat. <\/p>\n\n\n\n
Toisaalta muistan miten onnistunut vaihto-oppilasvuosi minulla oli, koska en odottanut muuta kuin seikkailua. En osannut odottaa mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4, osittain siksi, ett\u00e4 en ollut ikin\u00e4 aikaisemmin k\u00e4ynyt Suomen rajojen ulkopuolella, enk\u00e4 tiennyt mit\u00e4 odottaa. <\/p>\n\n\n\n
Silloin ei ollut googlea, johon olisi voinut kirjoittaa: ”mit\u00e4 odottaa vaihto-oppilasvuodelta?” Ja osittain siksi, ett\u00e4 en halunnut luoda itselleni lis\u00e4\u00e4 paineita, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vuodeksi ulkomaille l\u00e4hteminen oli riitt\u00e4v\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Paineita aiheutui my\u00f6s ep\u00e4varmuudesta, sill\u00e4 vaihto-oppilasvuosi ehdittiin ev\u00e4t\u00e4 minulta monta kertaa, kun en taaskaan ollut osannut k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 tai tehd\u00e4 jotakin oikein.<\/p>\n\n\n\n
Tutustuin vaihto-oppilasvuoden aikana toiseen suomalaiseen, jolla tilanne oli ihan p\u00e4invastoin kuin minulla. H\u00e4net oli vanhemmat ”pakottaneet” tai ainakin puhuneet ymp\u00e4ri l\u00e4htem\u00e4\u00e4n vaihto-oppilaaksi. Kun siis min\u00e4 puhuin vanhempani ymp\u00e4ri lukuisia kertoja, jotta p\u00e4\u00e4sin reissuun. H\u00e4n oli suurimman osan vuotta koti-ik\u00e4viss\u00e4\u00e4n ja surkeana. <\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 vaihdoin ensimm\u00e4isest\u00e4 perheest\u00e4 v\u00e4liaikaiseen perheeseen, kun ensimm\u00e4isen perheen \u00e4iti myi vaatteitani ty\u00f6kavereilleen – luvattani. Uusi perhe l\u00f6ytyi viikkoa ennen joulua ja loppu sujui melkolailla mukavasti.<\/p>\n\n\n\n
Kunpa tuon taidon saisi takaisin. Kunpa osaisi heitt\u00e4yty\u00e4 enemm\u00e4n virran viet\u00e4v\u00e4ksi, eik\u00e4 jumittuisi suunnittelemaan liikaa ja n\u00e4in aiheuttaisi itselleen noita pettymyksi\u00e4. Kunpa uskaltaisi edelleen l\u00e4hte\u00e4, luopua, heitt\u00e4yty\u00e4. Eik\u00e4 koko ajan varmistelisi. Mist\u00e4 sekin tulee, t\u00e4m\u00e4 tarve varmistella jatkuvasti. Eik\u00f6 sit\u00e4 voisi vaan luottaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kantaa?<\/p>\n\n\n\n
Loppujen lopuksi liialla varmistelulla voi p\u00e4\u00e4ty\u00e4 siihen tilanteeseen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ja sitten onkin liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Mit\u00e4 vanhemmaksi tulee sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n riskej\u00e4 uskaltaa ottaa, ehk\u00e4 se on viisautta, ehk\u00e4 silloin on enemm\u00e4n menetett\u00e4v\u00e4\u00e4. Vai onko? <\/p>\n\n\n\n
Ilmeisesti vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4 riskej\u00e4 otetaan vasta, kun on pakko. Tai silloin kun kokee, ettei ole mit\u00e4\u00e4n menetett\u00e4v\u00e4\u00e4. Vai liittyyk\u00f6 se kuitenkin enemm\u00e4n mielen malleihin, esimerkkeihin mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 on n\u00e4hnyt, siihen mit\u00e4 on kokenut, mit\u00e4 on kerrottu? <\/p>\n\n\n\n
Nyt otan aktiiviseen k\u00e4sittelyyn mieleni mallit ja l\u00e4hden niit\u00e4 muuttamaan. Intuitioon luottaminen olkoon ensimm\u00e4inen haasteeni.<\/p>\n\n\n\n
Piia Tuomiselta l\u00f6ytyi muitakin tosi puhuttelevia videoita ja podcasteja. Eli sinne vaan, astu parempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n