Naiseuteen liittyvät roolit

Opinnäytetyön tekeminen oli mahtavaa, kamalaa, stressaavaa, innostavaa – kaikkea yhtä aikaa.

Mahtavaa siinä oli se, että sai ihan oikeasti vaan upota aiheeseen ja velloa siinä, pohtia ja ihmetellä, hakea tietoa ja tulla yllätetyksi omilla analysointikyvyillään.

Kamalaa oli se, että aina löytyi joku uusi näkökulma, joku uusi ajatusjuoksu ja epäilys, johon olisi taas tahtonut uppoutua.

Stressaavaksi sen teki se, että oli niin innoissaan, että kelat pyöri päässä yötäpäivää ja yöt jäivät lyhyiksi, kun piti taas nousta kirjoittamaan, ennenkuin ajatus karkaa.

Innostavaa oli oma kiinnostus aiheeseen ja lupa syventyä siihen. Lopulta ehkä kaikkein eniten innosti se, kun ymmärsi, että oikeasti pääsi syvälle aiheeseen ja oppi.

Aihe antoi sytykkeen pohtia segregaation merkitystä. Kun työ ja koulutus on jakaantunut miesten ja naisten aloihin, mitä se tekee ihmisen kasvulle? Olen ennen näitä yhteisöpedagogiopintoja opiskellut vain ns. miesvaltaisia aloja ja niihin ei sisältynyt minkäänlaisia itsereflektioon liittyviä osia. Aikaisemmin elämässä olen havainnut eron luonnontieteilijän ja insinöörin tavassa hahmottaa maailmaa, silloin kyse oli kahdesta noin 60-vuotiaasta miehestä. Pohdinkin nyt liittyykö tämä hahmottamistavan ero miten vahvasti koulutukseen? Mitä itsereflektion, itsetuntemuksen ja tunnetaito-opetuksen puuttuminen tekee ihmisille? Kuinka sukupuolittunutta on sosiaalisten normien sokea toistaminen? Voisiko ihmisenä kasvun ottaa yhdeksi tavoitteeksi kaikilla aloilla?

Vaikka tutkin Naistenkartanon NOVAT-naisten käsitystä naiseuteen liittyvistä rooleista, naiseuteen liittyvien sosiaalisten normien merkitys meille kaikille naisille avautui. Meillä tasa-arvoisessa Suomessa ainakin NOVAT-naiset kokivat roolinsa edelleen 76 prosenttisesti sosiaalisten normien mukaisina. Äiti oli absoluuttisesti eniten tunnistettu naiseuteen liittyvä rooli. Muutenkin naisten nimeämät roolit olivat hyvin perhekeskeisiä ja objektisoivia. Olen jonkun tytär, sisko, vaimo, ystävä, täti, puoliso tai miniä. Eli nainen määrittää itsensä suhteessa muihin.

Metatyö on valmistelua, ennakointia, valvontaa, päivittäistä oganisointia, logistiikkaa ja aikataulutusta. Tutkimusten mukaan perheissä metatyö on kotitöiden lisäksi usein naisten vastuulla ja johtaa siihen, ettei naisille jää riittävästi aikaa palautua. Lisäksi kotitöiden tasapuolinen jakaminen on tärkeää, koska työ on palkatonta, eikä siitä kerry eläkettä. Palkattoman työn tekijä on yleensä riippuvainen puolisostaan ja alisteisessa asemassa, eikä hänellä ole mahdollisuutta tehdä päätöksiä itsenäisesti.

YK:n Sosiaalisia normeja torjumassa -analyysin mukaan lasikatto kattaa kaikki naisten elämän osa-alueet – myös kotitalouden. YK:n analyysi paljastaa, että vaikka miesten ja naisten välisen tasa-arvon kaventamiseksi on tehty töitä vuosikymmeniä, lähes 90 prosentilla miehistä ja naisista on jonkinlainen ennakkoluulo naisia kohtaan. Lasikatto ei olekaan lasia, vaan se muodostuu rakenteista, sosiaalisista normeista, läpitunkevista harhoista ja alistamisesta, jota sekä miehet että naiset toisintavat. 

Asiantilan muuttamisen ytimessä on erilaisuuden arvostaminen. Naisellisten piirteiden ja ominaisuuksien nostaminen ”salonkikelpoisiksi”, yhtä arvokkaiksi miehisinä pidettyjen ominaisuuksien kanssa eli sukupuolihierarkian muuttaminen sukupuolieroksi.

Pääset lukemaan opinnäytetyöni seuraavasta linkistä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120903

Lähteet

UNDP 2020. Gender Team: HUMAN DEVELOPMENT PERSPECTIVES: TACKLING SOCIAL NORMS - A game changer for gender inequalities. Viitattu 10.9.2021. http://hdr.undp.org/sites/default/files/hd_perspectives_gsni.pdf