Kun en halua olla vahva – herkkyys voimavarana
Herkkyys ja väsymys pärjäämiseen
Moni meistä on tottunut olemaan vahva. Selviytymään, joustamaan ja jatkamaan eteenpäin, vaikka sisällä olisi väsymystä tai epävarmuutta. Erityisesti herkät ihmiset oppivat usein pärjäämään hyvin – joskus liiankin hyvin.
Jossain vaiheessa voi kuitenkin tulla hetki, jolloin ei enää halua olla vahva. Hetki, jolloin jatkuva pärjääminen alkaa tuntua raskaammalta kuin itse vaikeudet. Tämä ei ole heikkoutta, vaan merkki siitä, että herkkyys kaipaa tilaa ja huolenpitoa.
Herkkyys ei ole heikkous vaan voimavara
Herkkyys mielletään usein virheellisesti hauraudeksi. Todellisuudessa herkkyys on kykyä havaita, tuntea ja ymmärtää syvemmin. Se on taitoa aistia tunnelmia, lukea tilanteita ja kohdata toisia ihmisiä aidosti.
Herkkyys on voimavara, koska se:
- lisää empatiaa ja ymmärrystä
- tukee merkityksellisiä ihmissuhteita
- auttaa huomaamaan omat ja toisten rajat
- tuo syvyyttä ajatteluun ja toimintaan
Ongelmaksi herkkyys muuttuu vasta silloin, kun sitä käytetään jatkuvasti itseä vastaan.
Pärjäämisen kulttuuri kuormittaa herkkiä
Yhteiskunnassa arvostetaan usein tehokkuutta, joustavuutta ja kykyä kestää painetta. Pärjäämisen kulttuuri ei kuitenkaan huomioi sitä, että herkät ihmiset kuormittuvat eri tavalla. He ottavat helposti vastuuta, mukautuvat ja sivuuttavat omat tarpeensa.
Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa uupumukseen, vetäytymiseen tai tunteeseen siitä, ettei jaksa enää olla se, joka aina selviää. Herkkyys ei katoa – se vain väsyy.
“Joskus suurin vahvuus on lupa olla hetken heikko.”
Kun en halua olla vahva
On lupa sanoa, ettei jaksa.
On lupa olla keskeneräinen ja epävarma.
Kun herkän ihmisen ei tarvitse olla jatkuvasti vahva, hän voi alkaa tunnistaa, mitä todella tarvitsee voidakseen hyvin. Usein se tarkoittaa:
- lepoa ja rauhaa
- rajoja ihmissuhteissa ja työssä
- tilaa olla ilman vaatimuksia
- hyväksyntää omalle tavalle kokea maailmaa
Herkkyys tarvitsee myös suojaa. Se ei tarkoita eristäytymistä, vaan oikeutta valita, mihin altistuu ja milloin vetäytyy.
Lempeys itseä kohtaan tukee hyvinvointia
Herkkyyden todellinen voimavara avautuu silloin, kun suhtautuu itseensä lempeästi. Lempeys ei ole luovuttamista tai heikkoutta, vaan viisautta tunnistaa omat rajat.
Kun lakkaa vaatimasta itseltään jatkuvaa vahvuutta, herkkyys alkaa kantaa. Se muuttuu kuormasta voimaksi, joka tukee hyvinvointia ja merkityksellistä elämää.
Herkkyys voimavarana arjessa
Herkkyys ei vaadi jatkuvaa altistumista eikä pärjäämistä hinnalla millä hyvänsä. Se on yhteyttä itseen ja toisiin – silloin, kun se tapahtuu omassa tahdissa.
Kun herkkyys saa olla sellainen kuin se on, siitä tulee voimavara, joka ei kuluta vaan kannattelee. Ja joskus juuri se, ettei halua olla vahva, on ensimmäinen askel kohti parempaa hyvinvointia.
