Mitä tapahtui vuoden 2021 jälkeen?

Kuvassa olen menossa 2024 Halloween-tansseihin Maarian kylätalolle.

Vuosi 2021 oli käännekohta. Valmistuminen yhteisöpedagogiksi ei ollut päätepiste, vaan uuden, aiempaa merkityksellisemmän elämänvaiheen alku. Opinnot antoivat sanoja ja rakenteita sille, mitä olin tehnyt koko elämäni ajan intuitiivisesti: rakentanut yhteyksiä, mahdollistanut oppimista ja luonut tiloja, joissa ihmiset voivat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi.

Yhteisötyöstä arjen käytäntöihin

Valmistumisen jälkeen siirryin yhä syvemmälle yhteisötyön, osallisuuden ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen maailmaan. Teoria muuttui käytännöksi: kahvikupillisiksi, katseiksi, pieniksi rutiineiksi ja turvallisiksi rakenteiksi, joiden varaan ihmiset uskaltavat tulla mukaan.

Työni ytimessä on ollut kysymys:
Miten rakennetaan yhteisöjä, joissa jokaisella on lupa olla oma itsensä – ilman suorittamista?

Olen saanut tehdä työtä eri-ikäisten ihmisten kanssa, kehittää toimintaa, joka tukee hyvinvointia, osallisuutta ja arjen merkityksellisyyttä. Samalla olen huomannut, että yhteisöpedagogin työ ei ole vain tapahtumien järjestämistä – se on ennen kaikkea tilan pitämistä, kuuntelemista ja luottamuksen rakentamista.

Yhteisötilat, hyvinvointi ja merkityksellisyys

Vuodet 2021–2025 ovat syventäneet suuntaani kohti yhteisötilojen kehittämistä. Olen ollut mukana luomassa ja mallintamassa toimintaa, jossa pienet asiat – kahvi, hymy, siisteys ja selkeät rakenteet – muodostavat yhdessä voimakkaan hyvinvointia tukevan kokonaisuuden.

Samalla oma ajatteluni on kirkastunut:

• Hyvinvointi ei synny yksilön ponnistelusta vaan ympäristöistä, jotka tukevat ihmisyyttä
• Osallisuus ei ole osallistamista vaan mahdollisuuksien avaamista
• Merkityksellisyys löytyy usein arjen pienistä, toistuvista teoista

YAMK-opinnot – asiantuntijuuden syventäminen

Vuonna 2024 aloitin yhteisöpedagogi YAMK -opinnot, koska halusin syventää osaamistani erityisesti yhteisötilojen kehittämisessä, osallisuuden rakenteissa ja hyvinvoinnin edistämisessä. YAMK-opinnot ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden tarkastella tekemääni työtä laajemmasta, tutkimuksellisesta ja strategisesta näkökulmasta – kuitenkaan kadottamatta arjen käytännönläheisyyttä.

Opintojen myötä olen alkanut systemaattisesti mallintaa ja sanoittaa sitä, mitä yhteisöissä tapahtuu usein huomaamatta: miten pienet teot, tilan ilmapiiri ja toistuvat rutiinit rakentavat luottamusta, osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Tavoitteenani on kehittää konkreettisia ja monistettavia malleja, joita voidaan hyödyntää kunnissa, hyvinvointialueilla ja erilaisissa yhteisötiloissa.

Naiset, rajat ja lupa elää todeksi itseään

Yksi punainen lanka on kulkenut mukanani koko matkan: halu tehdä työtä, joka voimauttaa erityisesti naisia. Työtä, jossa saa opetella tunnistamaan omat rajansa, sanomaan ne ääneen ja elämään ilman jatkuvaa mukautumista muiden odotuksiin.

Tämä ei ole ollut nopea projekti, vaan hidas ja inhimillinen prosessi – myös itselleni. Yhteisöpedagogin työ on opettanut minulle, että muutos ei synny vaatimalla, vaan sallimalla. Kaikki aikanaan.

Katse eteenpäin

Tänään katson eteenpäin rauhallisemmin kuin koskaan. Minulla on vahva ammatillinen identiteetti, laaja tausta ja syvä luottamus siihen, että juuri näiden kokemusten yhdistelmä tekee minusta hyvän yhteisöpedagogin.

Tulevaisuudessa haluan:

• kehittää yhteisötiloja kunnille ja hyvinvointialueille
• luoda konkreettisia malleja osallisuuden ja hyvinvoinnin tueksi
• jatkaa työtä merkityksellisen, inhimillisen arjen puolesta

Jos olet täällä, olet jo osa tätä matkaa.

Tervetuloa mukaan – yhteisö syntyy askel kerrallaan.