Muutoksen rakastaja

Olen aina ollut muutoksen rakastaja. Tykännyt uusista näkökulmista, ollut utelias. Viime aikoina olen oppinut pois liiallisesta kiltteydestä eli mm. en enää automaattisesti ajattele olevani väärässä, jos joku toinen on kanssani eri mieltä. Tämä on ollut agendalla pitkään, eikä vieläkään ole varmasti täydellistä, mutta uskallan nykyään koeponnistaa asiaa keskustelemalla uteliaasti myös eri mieltä olevien ihmisten kanssa, enkä enää muuta mieltäni ihan jokaisen keskustelukaverin mieleiseksi.

Ymmärrän, että maailmaan mahtuu näkökulmia, paljon näkökulmia ja kaikki ovat usein oikeita, silloin kun ne ovat jokaisen omia. Ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja tunteisiinsa, myös meillä naisilla. Kenelläkään ei ole oikeutta tietenkään satuttaa toisia, ei sanoilla, eikä teoilla, mutta jos on eri mieltä asiasta, sen saa ilmaista.

On myös tärkeää opetella ottamaan vastaan omista mielipiteistä ja näkökulmista eroavia mielipiteitä. Ottaa niitä vastaan uteliaasti ja ystävällisesti. Ottaa niitä vastaan ottamatta niitä henkilökohtaisesti. Ja huomata myös milloin peli pitää viheltää poikki, milloin keskustelukumppani ei puhu arvostavasti. Milloin puhe on pelkkää huutoa tai parjausta ilman yritystäkään rakentavaan sisältöön.

Tärkeää on puhua omasta näkökulmastaan käsin asettamatta itseään keskustelukumppaninsa ylä- tai alapuolelle. Ja ennenkaikkea on tärkeää kuunnella ymmärtääkseen ei vastatakseen. Siis oikeasti yrittää ymmärtää mitä keskustelukumppani sanoo ja miten asiansa perustelee. Siitä saattaa seurata sellainen positiivinen kierre, että keskustelukumppaniakin alkaa kiinnostamaan mitä sinä sanot.

Uteliaisuus on muutoksessa mukana. On helpompi sijoittaa itsensä uuteen tilanteeseen, kun katselee uteliaasi ja kuuntelee ymmärtääkseen. Olen entistä vakuuttuneempi, että muutos on ainoa pysyvä asia elämässä. Toisin sanoen luopumisen opettelu on elämän mittainen matka. Tämmöisiä ajatuksia heräsi tästä kortista